Illanistujaiset ja juustokohokasta

Opiskelukaveritsygyjä oli lauantaina kylässä. Pitkään aikaan ei olla nähty tuolla porukalla, ja ennen ollaan istuttu baareissa. Nyt päätettiin viettää koti-ilta, ja tarjoiluiden tuomisessa oli selvä työnjako. Anna, Marsu ja Pamsu olivat viinivastaavia, Happo oli herkkuvastaava, Liisu toi patonkia ja juustoa ja minä vastasin muusta.

Bongasin jo pari viikkoa takaperin Glorian viini- ja ruokalehdestä juustokohokkaan reseptin, joka kuulosti tosi herkulliselta ja aika sopivalta illanistujaistarjottavalta vihreän salaatin kera. Pakko oli kokeilla, kun sattui sopiva tilaisuus.

SIENI-JUUSTOKOHOKAS

6-8 viipaletta leipää
6 paksuhkoa viipaletta cheddaria tai 4 dl vahvaa juustoraastetta
2-3 dl paistettuja sieniä
yrttejä (timjami, oregano, ruohosipuli)

Muna-maitoseos:
6 munaa
2 dl kermaa
4 dl maitoa
2-4 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

200 astetta 30 min

Aamupäivällä ladoin leipäviipaleet ison, voidellun uunivuoan pohjalle ja levitin siihen paketillisen cheddaria ja jonkun verran mustaa Turunmaata raastettuna, päälle pistin sekasieniä ja kuivattuja suppilovahveroita sekä tuoretta timjamia ja oreganoa. Munamaitoseos mausteineen kaadettiin päälle ja koko sotku laitettiin jääkaappiin imeytymään. Illalla vasta tsygyt olivat jo täällä, pistin kohokkaan uuniin. Se alkoi nousta vasta puolen tunnin jälkeen, ja kokonaisuudessaan se oli uunissa ainakin 45 minuuttia. Olen jostakin kuullut huhua, että kohokas saattaa lässähtää, jos uuninluukun avaa kesken kypsennyksen. En tiedä, koskeeko riski juuri tällaisia kohokkaita vai vain sellaisia, joihin munan keltuaiset ja valkuaiset laitetaan erikseen, mutta päädyin katselemaan kohokkaan kypsymistä ja kohoamista vain uunin ikkunan läpi.

Ennen uunia...

...ja uunin jälkeen.
Tulipa kohokkaasta muuten herkkua! Aika tuhtia tavaraa se oli ja vaatii ehdottomasti seurakseen runsaasti salaattia, mutta kaikki syötiiin. Veikkaan, että kohokas ei parane säilyttämisestä, joten hyvä että saatiin kaikki tuhottua.

Jälkiruoaksi söimme Creme Caramellia hedelmäsalaatin kera, joka on yksi parhaista jälkkäreistä mitä tiedän. Ekströmin Creme Caramel on muuten ihan ehdoton Tukholman-tuliainen, jota mutsi ja minä ollaan jo vuosikaudet kannettu pakettikaupalla kotiin Ruotsinmatkoilta. Vastaavaa ei käsittääkseni saa lainkaan Suomesta, joten kannattaa etsiä sitä seuraavalla Ruotsin-matkalla. Ihan joka ICAsta sitä ei välttämättä löydy, mutta NK:n alakerran herkkukaupan Creme Caramel -varastot on tullut tyhjennettyä useampaan kertaan.

Jälkiruoan jälkkärinä nautimme vielä juustoja ja hyviä viinejä. Shamppanja-pullokin oli vihdoin saatu viilennettyä. Joko shamppanja ei päässyt oikeuksiinsa muutaman viinilasillisen jälkeen, tai sitten minä olen vaan niin juntti etten tajua. Tämä shamppanja ei ollut mielestäni kovinkaan erikoista, vaan olen juonut ehdottomasti parempia sekä shamppanjoita että kuohuviinejä. Noh, ei kuitenkaan sovi valittaa, oikein onnistunut ilta ruokineen, viineineen ja seuran puolesta.