PERJANTAI
Perjantaina onnistuttiin Limpun kanssa niin hyvin pizzan tekemisessä, että vähän paremmatkin pizzeriat jäävät maussa jälkeen. Muoto ei ollut ihan pyöreä, mutta sekä pohjan että täytteiden maku erinomainen. En osaa sanoa, mikä oli menestymisen salaisuus - saattaa olla, että se oli kolmen päivän työmatkan, palaveeraamisen ja illanistujaisten ansiota. Pizzataikina tehtiin ihan tavallisen ohjeen mukaan (2 dl vettä, pussillinen kuivahiivaa, hyppysellinen suolaa, n. 5 dl vehnäjauhoja ja reilu luraus oliivilöjyä). Tomaattikastiketta (öljyä, sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa, Provencen yrttejä, suolaa, sokeria mustaapippuria ja laakerinlehteä) hauduteltiin aika pitkään hellalla ja päälle laitettiin mozzarellaa, kesäkurpitsaa ohuina siivuina, paprikaa, tomaattia ja meetwurstia. Kuuluuko juustoraaste muuten laittaa täytteiden alle vai päälle? Tällä kertaa me laitoimme juuston (muiden paitsi tomaattikastikkeen) alle, mutta varmaa tietoa minulla asiasta ei ole.
LAUANTAI
Lauantain viiniä ja villasukkia -päivää oli suunniteltu jo pitkään. Tapasimme Hakaniemen hallin yläkerran kahvilassa, nautimme välipalaksi lihapiirakat ja sunnittelimme päivän ruoat. Suunnitelmat menivät tosin heti alussa uusiksi. Löysimme torilta mitä kauneimman juurisellerin varsineen, joten alkuruokasimpukat vaihtuivat juurisellerisosekeitoksi.
Juurisellerisosekeittoa tehdessä siemailimme luonnollisesti Keltaista leskeä. (Sosekeitttoon noin puolet juuriselleriä ja puolet soseperunoita sekä iso sipuli kypsäksi liemikuutiovedessä. Soseutus, sekaan purkillinen ranskankermaa, lämmitys ja maustaminen mustapippurilla ja sellerin pieneksi hakatuilla varsilla.) Koska sosekeitto itsessään on aika olmin väristä, teimme koristeeksi ja mausteeksi yrttiöljyn timjamista. (Iso, iso nippu timjamia, suolaa, pippuria ja öljyä sauvasekoittimella rikki ja sekaisin.) Keiton kanssa oli tarjolla Mjan herkkuleivät: ruisleivän pala siveltiin majoneesi-wasabi-sekoituksella ja päälle laitettiin avokadoa ja graavilohta. Niin herkullista ja kaunista erikseenkin ja erinomainen yhdistelmä!
Pääruoaksi paistoimme kuhafileet, lisukkeina olivat uunijuurekset, suppilovahverokastike ja vihreä salaatti. Hallin kuhafileet olivat tuoreita ja meheviä. Niiden paistaminenkin meni nappiin (eli ei liian kauan pannulla) ja ne maustettiin vain suolalla, sitruunalla ja tillisilpulla. Uunijuurekset käsittivät perunat, porkkavat ja lantun. Ne kieriteltiin öljyssä ja maustettiin tuoreella timjamilla, suolalla ja mustapippurilla. Sienikastike tehtiin ranskankermaan, eikä tavalliseen kermaan, mikä ainakin minun mielestäni saa sienikastikkeen vieläkin paremmaksi! Vihreässä salaatissa oli kaiken vihreyden ja vanhan tutun omenan lisäksi uusi tuttavuus musta paprika. Se näytti aika päheältä ja maistui hieman vähemmän kitkerältä kuin vihreä paprika.
Melko täydellisen ateriakokonaisuuden kruunasi suklaakonvehdit ja kardemummakahvi sekä juustot ja punaviini. Ja tietysti erinomainen seura.
SUNNUNTAI
Sunnuntaina Limppu joutui yksinään kyökkiin, kun minä olin äksynä olohuoneessa. Olimme kuitenkin suunnitelleet sunnuntaiksi todellisen pikaruuan: pastaa salami-tomaattikastikkeella. Pidän siitä, että ruokaa ei tarvitsisi heittää pois vaan kaikki tulisi kätettyä. Kastikkeeksi käytettiin siis perjantailta yli jäänyt tomaattikastike ja sekaan lisättiin salamiviipaleita. Harmi ettei sunnuntain ruuasta jäänyt kuvatallenteita, sillä siitä tuli raikkaan valko-puna-vihreää: valkoista pastaa, punaista tomaatti-salamikastiketta ja basilikanlehtiä sekä tomaattia-kurkku-feta-salaattia. Herkkua oli!
Perjantaina onnistuttiin Limpun kanssa niin hyvin pizzan tekemisessä, että vähän paremmatkin pizzeriat jäävät maussa jälkeen. Muoto ei ollut ihan pyöreä, mutta sekä pohjan että täytteiden maku erinomainen. En osaa sanoa, mikä oli menestymisen salaisuus - saattaa olla, että se oli kolmen päivän työmatkan, palaveeraamisen ja illanistujaisten ansiota. Pizzataikina tehtiin ihan tavallisen ohjeen mukaan (2 dl vettä, pussillinen kuivahiivaa, hyppysellinen suolaa, n. 5 dl vehnäjauhoja ja reilu luraus oliivilöjyä). Tomaattikastiketta (öljyä, sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa, Provencen yrttejä, suolaa, sokeria mustaapippuria ja laakerinlehteä) hauduteltiin aika pitkään hellalla ja päälle laitettiin mozzarellaa, kesäkurpitsaa ohuina siivuina, paprikaa, tomaattia ja meetwurstia. Kuuluuko juustoraaste muuten laittaa täytteiden alle vai päälle? Tällä kertaa me laitoimme juuston (muiden paitsi tomaattikastikkeen) alle, mutta varmaa tietoa minulla asiasta ei ole.
LAUANTAI
Lauantain viiniä ja villasukkia -päivää oli suunniteltu jo pitkään. Tapasimme Hakaniemen hallin yläkerran kahvilassa, nautimme välipalaksi lihapiirakat ja sunnittelimme päivän ruoat. Suunnitelmat menivät tosin heti alussa uusiksi. Löysimme torilta mitä kauneimman juurisellerin varsineen, joten alkuruokasimpukat vaihtuivat juurisellerisosekeitoksi.
Juurisellerisosekeittoa tehdessä siemailimme luonnollisesti Keltaista leskeä. (Sosekeitttoon noin puolet juuriselleriä ja puolet soseperunoita sekä iso sipuli kypsäksi liemikuutiovedessä. Soseutus, sekaan purkillinen ranskankermaa, lämmitys ja maustaminen mustapippurilla ja sellerin pieneksi hakatuilla varsilla.) Koska sosekeitto itsessään on aika olmin väristä, teimme koristeeksi ja mausteeksi yrttiöljyn timjamista. (Iso, iso nippu timjamia, suolaa, pippuria ja öljyä sauvasekoittimella rikki ja sekaisin.) Keiton kanssa oli tarjolla Mjan herkkuleivät: ruisleivän pala siveltiin majoneesi-wasabi-sekoituksella ja päälle laitettiin avokadoa ja graavilohta. Niin herkullista ja kaunista erikseenkin ja erinomainen yhdistelmä!
Pääruoaksi paistoimme kuhafileet, lisukkeina olivat uunijuurekset, suppilovahverokastike ja vihreä salaatti. Hallin kuhafileet olivat tuoreita ja meheviä. Niiden paistaminenkin meni nappiin (eli ei liian kauan pannulla) ja ne maustettiin vain suolalla, sitruunalla ja tillisilpulla. Uunijuurekset käsittivät perunat, porkkavat ja lantun. Ne kieriteltiin öljyssä ja maustettiin tuoreella timjamilla, suolalla ja mustapippurilla. Sienikastike tehtiin ranskankermaan, eikä tavalliseen kermaan, mikä ainakin minun mielestäni saa sienikastikkeen vieläkin paremmaksi! Vihreässä salaatissa oli kaiken vihreyden ja vanhan tutun omenan lisäksi uusi tuttavuus musta paprika. Se näytti aika päheältä ja maistui hieman vähemmän kitkerältä kuin vihreä paprika.
Melko täydellisen ateriakokonaisuuden kruunasi suklaakonvehdit ja kardemummakahvi sekä juustot ja punaviini. Ja tietysti erinomainen seura.SUNNUNTAI
Sunnuntaina Limppu joutui yksinään kyökkiin, kun minä olin äksynä olohuoneessa. Olimme kuitenkin suunnitelleet sunnuntaiksi todellisen pikaruuan: pastaa salami-tomaattikastikkeella. Pidän siitä, että ruokaa ei tarvitsisi heittää pois vaan kaikki tulisi kätettyä. Kastikkeeksi käytettiin siis perjantailta yli jäänyt tomaattikastike ja sekaan lisättiin salamiviipaleita. Harmi ettei sunnuntain ruuasta jäänyt kuvatallenteita, sillä siitä tuli raikkaan valko-puna-vihreää: valkoista pastaa, punaista tomaatti-salamikastiketta ja basilikanlehtiä sekä tomaattia-kurkku-feta-salaattia. Herkkua oli!
2 kommenttia:
Minkälainen on siis oikea alkuperäinen "pitsa". Meidän kotitalouskirjassa oli oikeasti Pitsan resepti. Kai se on suomennos Pizzasta.
Eiköhän noita pitsoja ole alkuperämaa Italiassakin aika monenlaisia, ainakin nykypäivänä. Napolilaisen Sophia Lorenin keittokirjassa juusto laitettiin kaiken päälle. Tein pari viikkoa sitten hänen reseptillään. (En muista kerroinko jo) Se oli muuten aika perus, mutta pohjataikinaa alustettiin ihan kunnolla niin kauan että se "antoi periksi" ja muuttui sellaiseksi joustavaksi. Kyllä se todellakin tunsi kun oli tarpeeksi alustettu. Liioittelin kyllä sen taikinan jähmeyden kanssa. Laitoin ehkä liian vähän nestettä, joten siitä tuli sitten vähän liian kuiva siitä pohjasta. Ensi kerralla teen hieman löysempää.
Mun pizzataikinan resepti on sellaisesta Iittalan magneetista, eli ehkä en voi sanoa oikeasta pitsasta mitään... Mutta ensi kerralla laitan juuston täytteiden päälle! Pitänee mennä selailemaan Sophia Lorenin keittokirjaa, se sai muistaakseni ihan hyviä arvosteluitakin.
Lähetä kommentti