Nopea tilannekatsaus ja huippu-5

Salami on ollut viime aikoina varsin laiska kirjoittamaan, mutta ruokaa on laitettu sentään ahkerasti! On suorastaan harmi, että kaikkia herkkuja ei ole päässyt jakamaan, välillä valokuvaaminen on nälässä unohtunut ja nyt on suuri osa parin viiime kuukaudenkin helmistä unohtunut. Viime aikojen hittejä ovat olleet ainakin seuraavat:

1. Raakamakkarat. Esimerkiksi Gordon Ramsayn ohjeen mukaan papujen kera. Näyttää ihan kamalalta, mutta herkullista on. Odottelen seuraavaa mökkireissua, jolloin päästään raakamakkaroiden grillamista. Omenainen feta-perunasalaatin oli hyvää ainakin grillatun kirjolohen kanssa.


2. Karitsan paahtopaisti on päässyt lautaselle useaan kertaan. Esimerkiksi uunijuuresten ja tsatsikin kera.

3. Parsa, valkoinen ja vihreä. En osaa päättää, kumpi on parempaa. Hollandaise-kastikkeella, parman- tai palvikinkun kanssa, voisulalla ja sitruunalla. Mitä muuta parsaan voisi yhdistää?


4. Salaatit. Ruokaisat sellaiset kauniisti aseteltuna. Kesäsuosikkini on salaatti paistetulla halloumi-juustolla ja herkkusienillä.


5. Tukholma. Aamiainen kahvilassa, lounas kävelyn ja ihmettelyn uuvuttamana. Eväät illaksi hallista ja täydennys sekä ruokatuliaiset ruokakaupasta.


6. Pakkasen tyhjennys viime vuoden marjoista, esimerkiksi jogurtti-pannacotta mansikkastikkeella ja iso lasi smoothieta joka aamu.

Salami toistaa itseään

Minulla on paha tapa innostua jostain tietystä ruokalajista niin paljon, etten sitten malta tehdä mitään muuta. Nyt näin on päässyt käymään kalan ja tuore-chorizon kanssa. Välillä kai pitäisi yrittää keksiä jotain uutta. Kalan kanssa näin ei käynyt, chorizo-pasta syntyi leikkien Jamie Oliveria.

Kalaa ja pinaattiperunamuussia sekä tomaatti-mozzarellasalaattia

Chorizo-pastaa (paljon valkosipulia ja oliiviöljyä, punasipulia, paprikaa, kirsikkatomaatteja, rucolaa ja basilikaa) (Minne ne yrtit ja tomaatit ovat kuvista kadonneet? Kyllä niitä siellä oli, ja runsaasti!)

Siikaa ja perunat voi-sitruunakastikkeessa

Kevätaurinko ja hanget alkavat selkesti muuttaa ruokahalua kevyempään suuntaan. Tuntuu siltä, että tuhdit lihapadat on syöty tämän talven osalta ja nyt alkaa kala- ja pastakausi, ja vihreät ja raikkaat maut. Alla oleva sitruuna-voikastike on muuten maailman parasta tuorepastan ja vihreän pastan kanssa. Kevättä rinnassa siis, ja parsa-aikaa jo odotellessa.

Viime viikonloppuna paistoimme siikaa. Sen lisukkeeksi teimme perunat voi-sitruuna-kevätsipulikastikkeessa, kun kaupasta sattumoisin löytyi jo kotimaista kevätsipulia. Vielä kun saman saisi tehtyä uusista perunoista...

Siikaa ja voi-sitruunaperunat

(kahdelle hengelle)

4-5 perunaa

nippu kevätsipulia

n. 25 g voita

vajaa 1 LUOMUsitruunan kuori

puolikkaan sitruunan mehu

rupaus suolaa, mustapippuria

4 pientä siikafilettä

voita

tuoretta tilliä

suolaa, valkopippuria

Laita perunat kiehumaan. Pilko kevätsipuli. Pese luomusitruuna huolellisesti ja raasta sen keltainen kuori talteen. Purista puolikkaan sitruunan mehu.

Sitruuna-voi-kevätsipulikastike kannattaa tehdä vasta siinä vaiheessa, kun perunat ovat kypsiä, ettei sipulin kirkas vihreä väri harmaannu: Sulata kattilassa voi ja kuullota siinä hetken verran kevätsipulia. Mausta sitruunanmehulla ja -kuorella sekä ripauksella suolaa sekä mustapippuria. Lurauta sekaan vielä tilkkanen kuumaa vettä ja siirrä seos odottamaan perunoita.

Leikkaa kuumat perunat noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kaada niiden päälle sitruuna-voikastike ja sekoita niin, että makua tarttuu joka perunan pintaan.

Paista siikafileet kuumalla pannulla voinokareessa. Minuutti tai enintään kaksi per puoli pannulla riittää ettei kala paistu kuivaksi, sillä fileet ovat aika ohkaisia. Mausta fileet suolalla, valkopippurilla ja tillisilpulla. Tarjoile ne mahdollisimman nopeasti paistamisen jälkeen.

Annos on hieman olmin värinen, mutta oikeasti mehevän makuinen. Kalan päällä oleva tilli on peräisin pakkasesta, kun en ole niin kovin innostunut kaupan tillivalikoimista. Ostan alkusyksyisin aina pari punttia tilliä ja persiljaa, leikkaan ne saksilla pieneksi silpuksi ja pistän pakkaseen tiiviiseen pakasterasiaan talven varalle. Näin niiden kaunis vihreä väri säilyy koristeeksi ja antamaan makua talven mittaan.

Karitsaa ja heräte-chorizoa (eri lautasilla)

Jos viime aikoina en ole ehtinyt viettää tarpeeksi aikaa keittiössä ja ruokaisten aatosten parissa, otin viikonvaihteessa vahingon takaisin. Lauantaina lähdin Epen kanssa ihmettelemään Hakaniemen hallin vilinää. Hallissa oli tavallistakin enemmän porukkaa - ehkä aurinkoinen ja kirpakka pakkassää oli saanut ihmiset liikkeelle. Yläkerran kahvilaan oli pitkä jono, mutta onneksi alakerrasta löytyi muutama vapaa paikka, jossa kahvi maistui ihan yhtä hyvälle.

Olin lähtenyt halliin ostamaan karitsan paahtopaistia, mutta mukaan tarttui ihan vahingossa myös chorizoa, leipää, Ahon jugutteja ja neilikoita. Kaupungin parhaita Runebergin torttuja onnistuin juuri ja juuri vastustamaan, sillä Limppu ei ole niiden suurin ystävä. Olisi kai kannattanut ostaa edes itselle, sillä tortut olivat kuulemma poikkeuksellisen hyviä. Neilikkaparkani taisivat muuten kärsiä kävelymatkasta kotiin, vaikka ne aluksi näyttivät selvinneen koitoksesta.

Reinin lihan oma chorizo-makkara oli heräteostos, joka ansaitsee kunniamaininnan, kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Se oli juuri sopivan mausteista, mehevää eikä rakenteessa ollut mitään epäilyttävää. Tiedättehän mitä tarkoitan, jos puhun yllärimakkaroista, joista ei koskaan tiedä mitä hampaiden väliin seuraavaksi joutuu? Chorizo-makkaraa paistettiin lihatiskin neidin ohjeiden mukaisesti 15-20 minuuttia miedolla lämmöllä, sitten se pistettiin palasiksi ja nautittiin tulisen tomaattikastikkeen ja tagliatellen kera.


Launtai-iltana evakko-Epe ja Rope tulivat kyläilemään ja katsomaan elokuvaa, ja heille tuli tarjottua vanhaa kunnon juustokohokasta, joka kerta kerran jälkeen nauttii suurta suosiota. Se on mielestäni kertakaikkisen loistavaa illanistujaisruokaa runsaan vihreän salaatin kera. Itse saattaisin muuten jättää valkosipulin kohokkaasta kokonaan pois tai ainakaan en laittaisi sitä paria pientä kynttä enempää.

Niin, alunperin tarvitsin siis hallista karitsan paahtopaistia, jota minun on jo muutaman päivän tehnyt mieli. Paahtopaistin ja papulisäkkeen idean sain muokattavakseni täältä.

Karitsan paahtopaistia papu-perunapedillä

1 pieni karitsan paahtopaisti/syöjä

Marinadi:
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
runsaasti timjamia, persiljaa, rosmariinia
4-5 valkosipulinkynttä

Lisuke kahdelle nälkäiselle:
4 kiinteää perunaa
200 g vihreitä pakastepapuja
1 iso punasipuli
3-4 kynttä valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
tuoretta persiljaa ja timjamia

Laitoin karitsan paahtopaistit lauantai-iltana muhimaan marinadiin, jossa oli runsaasti valkosipulia, tuoretta persiljaa ja timjamia sekä tietysti rosmariinia, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Nostin ne sunnuntaina reilua tuntia ennen paistamista pöydälle lämpenemään. Keitin perunat juuri ja juuri kypsiksi. Pavuille riittää muutama minuutti kiehuvassa, suolatussa vedessä.

Paahtopaisteista pyyhitään ylimääräiset marinadit ja mausteet talouspaperilla pois. Paistoin paahtopaisteihin kauniin ruskean pinnan kuumalla pannulla ja nostin ne 175-asteiseen uuniin pippuroinnin ja suolauksen jälkeen. Tökkäsin toisen paistin kylkeen paistomittarin. Sopiva sisälämpötila on kai 65-70 astetta, ja minä odottelin mittarin nousemista 68:aan - tässä kesti noin 15 minuuttia. Mielestäni lopputulos oli aika passeli, sillä liha oli sisältä kauniin rosee ja mehukas. Kun otin paahtopaistit uunista, laitoin ne vielä vetäytymään folio-, keittiöpyyhe- ja Limpun farkut -kääreeseen.

Kun paahtopaistit ovat uunissa, voi alkaa viimeistelemään papu-perunalisuketta. Suikaloin punasipulin, pilkoin valkosipulin ja viipaloin perunat. Laitoin ison pannun lämpenemään ja kuullotin siinä sipulit. Tämän jälkeen lisäsin perunaviipaleet ja niiden lämmettyä vielä pavut. Viimeisen silauksen antoivat suola, mustapippuri ja tuoreet yrtit.


Viikonlopun kohokohdat:

- Hakaniemen halli ja Ahon tyrnimarjajugurtti - ehkä parasta maustettua jugurttia ikinä!
- Reinin lihan chorizo-makkara
- täydellisen sunnuntaipäivällisen nauttiminen mitä parhaassa seurassa pelkät kalsarit jalassa
- Epen antama uusin Glorian ruoka ja viini -lehti. Onneksi siitä on vielä puolet lukematta...
- onnistuminen - kun omat tekeleet maistuvat paremmalle kuin ravintolassa ja tulee tunne, että yksinkertaiset maut ovat juuri kohdallaan. Kunpa joka päivä voisi syödä näin hyvin!

Kasvista piffin alla

No onhan sitä jotain tullut viime aikoina tehtyä. Sen vähänkin vain on tehnyt viime aikoina niin kiireellä, ettei ruoanlaitosta ole kunnolla päässyt nauttimaan niin, että sitä olisi päässyt kunnolla hehkuttamaan. Pihvin seuralaisena maistui kasvismuhennos perinteisiä valkosipuliperunoita paremmin, nopeammin ja terveellisemmin.

Kasvismuhennos

oliiviöljyä
1-2 sipulia
valkosipulinkynsiä maun mukaan
1 pieni munakoiso
1 pieni kesäkurpitsa
1 punainen paprika
herkkusieniä
3 isoa tomaattia
kirsikkatomaatteja
mausteita: mojo piconia tai paprika- ja chilijauhetta, mustapippuria, suolaa
tuoretta basilikaa

Leikkaa munakoiso sentinpaksuisiksi kiekoiksi, ripottele niiden päälle suolaa ja jätä hikoilemaan. Pilko kesäkurpitsa, paprika ja herkkusienet reilun palaisiksi paloiksi. Pyyhi munakoisoista ylimääräinen suola pois ja pilko nekin. Kuumenna öljyä pannulla ja kuullota sipulit ja lopuksi mausteet. Kun sipulit ovat hetken kuullottuneet, lisää herkkusienet, munakoisot, kesäkurpitsa ja paprika. Tomaatit voi halutessa kaltata (eli viilto kuoreen, upotus kiehuvaan veteen hetkeksi ja kuoriminen) ennen lisäämistä pannulle antamaan nestettä. Kypsennä vain sen verran, että kaikkiin kasviksiin jää hyvä suutuntuma. Lisää puolitetut kirsikkatomaatit ja runsas määrä tuoretta basilikaa juuri ennen tarjoilua.


Kasvimuhennoksen jämät maistuivat herkulliselta pastan kanssa pari päivää myöhemmin.

Etsintäkuulutus: aika ja täydellinen leipä

Koko viikonloppu hujahti taas ohi niin, etten ehtinyt edes miettiä ruuanlaittoa omassa keittiössä. Olin haaveillut leivänleipomisesta sunnuntai-iltana, mutta olin kotona vasta niin myöhään, että tuoreen leivän tuoksua olisi pitänyt odottaa nukkumaanmenoaikaan asti. Kokkailemattomuudesta on nyt kovat vieroitusoireet, ja se ilmenee haaveiluna kiireettömästä ajasta suunnitella ja laittaa useamman ruokalajin ateriakokonaisuus, sekä unelmointina eri ruoista, kuten blineistä, kalaseljangasta ja viileästä hedelmäsalaatista.

Vanha tuttu kysyi sunnuntaina, mitä olen kokkaillut viime aikoina. Ei tullut mieleen mitään suurta ja mahtavaa viime ajoilta, mutta kerroin kuitenkin täydellisen leivän metsästyksestä, josta on ollut viime aikojen keittiömissioni. Olen vasta taipaleen alussa, vaikka hyviä tuotoksia olenkin saanut aikaan. Ehkä tulevaisuudessa unohdan hiivan ja alan tehdä leipäni juureen. Myös yleiskone taikinan vaivaamiseen olisi kai ylellisyyttä, mutta katoaisikohan leivän teosta sitten käsityön maku ja tyydytys oman työn tuloksista? Kertokaa, te yleiskoneelliset.

Kiireetöntä kokkailua ei kannata odottaa ennen seuraavaa viikonloppua, joten täytynee tyytyä iltasen suunnitteluun. Omasta jääkaapista löytyisi tällä hetkellä ainakin katkarapuja, artisokkaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja, hapankaalia, smetanaa, paprikaa ja salaatteja. Kyllä tällä pohjalla pitäisi jotakin saada aikaiseksi. Edes leipää.

Maanantai-illan leipä

50 g hiivaa
5 dl vettä
1 rkl hunajaa
1,5 tl suolaa
2 dl ruisleseitä
n. 7,5 dl kolmen viljan sämpyläjauhoja
2 rkl oliiviöljyä

Murenna hiiva hieman reilu kädenlämpöiseen veteen ja lisää hunaja ja suola. Anna ainesten liueta veteen. Lisää ruisleseet ja anna niiden turvota hetki. Lisää jauhoja hiljalleen, kunnes taikina on, hmm, sopivaa (eli mieluummin hieman löysää kuin tiukkaa, mutta miten oikeaa koostumusta voisi kuvailla? Sitä yritän selvittää). Lisää öljy ja vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkan, kuten lampun alle. Anna turvota kaksinkertaiseksi.

Muotoile taikina jauhotetulla pohjalla kahdeksi leiväksi ja anna vielä kohota lämpimässä. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Kun laitat leivät kuumaan uuniin, laita uunin pohjalle kulhossa kiehuvaa vettä ja pienennä lämpötila 200 asteeseen. Paista noin puoli tuntia kunnes pinta on kauniin ruskea ja pohjasta lähtee koputtaessa kumea ääni.

Syntymäpäiväyllätys

Limppusellani oli syntymäpäivät, ja minä halusin juhlistaa niitä sellaisella iltapalalla, mikä saisi Limpun oikein onnelliseksi. Nakkilajitelma tehosi - herkkuateriaa on muisteltu vielä viikko synttäreiden jälkeen suu messingillä.

Nakkilajitelmaan kuului kolme erilaatuista nakkia: Snellmanin bratwursti, Pajuniemen Pehtoorin nakki ja Wigrenin herkkunakki. Bratwursti on aina bratwursti (eli herkkua), ja meidän molempien nakkisuosikki oli Wigrenin herkkunakki. On se näemmä pärjännyt aika hyvin makutesteissäkin... Henkilökohtainen nakkisuosikkini kautta aikojen on muuten Kivikylän Wanhanajan nakki, jota saa mökkituliaisena maaseudulta. Helsingissä olen siihen kyllä törmännyt Hakaniemen hallissa ja jopa S-marketissa, mutta harvinaisena mökkeilyherkkuna ja tuliaisena siihen ei ainakaan pääse kyllästymään.

Nakkilajitelman ohessa tarjosin kahta sorttia perunasalaattia ja hapankaalia. Italialaisessa perunasalaatissa oli perunaviipaleiden lisäksi artisokansydämiä, aurinkokuivattua tomaattia ja kirsikkatomaatteja, ja maustamassa aurinkotomaattien öljyä ja valkoista balsamicoa. Herkullista oli, mutta vielä paremmin nakkilajitelman kanssa sopi perinteisempi perunasalaatti suolakurkulla, kapriksilla, punasipulilla ja sinapilla. Hapankaalin tarjosin lämmitettynä sekä smetanan kera että ilman. Nam.

Nakkilajitelman kruunasi sinappipaletti: Turun strong, Auran hunajainen juhlasinappi, Wigrenin special sekä yksi mieluisa saksantuliainen, sinapinsiememistä karkea ja makea aito baijerilainen. Baijerilainen senf on mielestäni parasta mahdollista sinappia makkaran kanssa, ja kaikille Münchenin matkaajille annan kuuman vinkin: weisswurstin kanssa kannattaa pyytää tuplasinappi (ja tietysti weissbier).