Lihahimoja

Naismetsähoitsujen pikkujouluja istuttiin Ravintola Kuussa. Ensin maistelimme ranskalaisia viinejä sommelierin opastuksella. En löytänyt uutta lempiviiniäni, mutta eikös ranskalaiset viinit usein vaadi sopivan ruoan vierelleen sekä hienostuneemman nenän kuin minulla? Olin vielä kipeänä ja nenä tukossa, joten ehkä osa nautintoa meni siinä.

Olin valinnut Kuun oman menun, joka alkoi savulohikeitolla. Mums, ah ja voi, se vasta oli herkullista. (Jos muuten olisin TV-kokki, käyttäisin aina kaikkea herkullista maistaessani sanaa "mums". Muuten vaan puhastellessa hokisin koko ajan "noin" nousevaa nuottia käyttäen. Täytyy joskus laittaa tänne ääninäyte.) Useasta maistiaisviinistä löytyi selvästi savulohelle parhaiten istuva viini. Pääruuaksi sain suussa sulavaa poron ulkofilettä portviinikastikkeella. Välipalaksi oli hikoilevaa, pitkään kypsytettä kermaista juustoa, ja jälkkäriksi Crème brûléeta. Se oli oikeastaan aterian ainoa osa, joka ei tehnyt minuun vaikutusta. Ravintola Kuu on saanut käsittääkseni vaihtelevia arvosteluita, mutta minun mieleeni se oli ainakin ruoan ja Ilmari Tapiovaara -sisustuksen puolesta. Huomasin, etten taida käydä kummoisissakaan ravintoloissa syömässä. Olisi paljon nautinnollisempaa käydä puolet harvemmin ravintolassa, mutta tehdä se niillä kerroilla kunnolla ja kunnollisissa paikoissa.

Viikonloppuna oltiin Limpun mökillä itsenäisyyspäivää viettämässä. Olin Kuusta intoutuneena päättänyt, että voisimme panostaa juhlaruokaan ja ostin meille Sittarin lihatiskistä ulkofilepihvit. Lisukkeeksi onnistuin tekemään mainiot valkosipuliperunat: suolan, kerman ja valkosipulin määrä olivat täydellisessä tasapainossa. Tähän on mahdotonta yrittää kirjoittaa tarkkaa reseptiä oikeista määristä, mutta toivottavasti onnistun yhtä hyvin myös ensi kerralla. Myös lihan paistaminen meni puolivahingossa nappiin, ja tuloksena oli täydellisen medium-kypsä, murealihainen pihvi, josta ravintolassakin olisi onnellinen. Taas täytyy sanoa,että mums, ah ja voi.


Sunnuntaiksi Limpun kiltti äiti oli laittanut meille mukaan karitsan sisäfilettä, jonka nautimme kermaisen kanttarellipastan kera. Jälleen erinomaista herkkua, ja liha oli yhtä vähän pienempää filettä lukuunottamatta kauniin roseeta ja mehukasta sisäpuolelta. Kelvollista sunnuntain pikaruokaa...


Vaikka lihaa on tullut syötyä viime aikoina tavanomaista enemmän, ei lihan himoni ole vielä tyydytetty. Huomasin perjantaina City-Marketin lihatiskissä luomu-possua, jota he kuulemma pyrkivät mahdollisuuksien mukaan saamaan aina viikonlopuiksi. Tiedän siis, mitä syön ensi viikoloppuna. Kun vielä jostain saisin hirveä, olisi lihapaletti hetkeksi kasassa: riistaa, puolikesyä poroa sekä possua, nautaa ja karitsaa.